suurpereh/heimokundu kerähmöi töherrys

skannaus2016 - 133_2

K. Korpela kertoi oman suvun suurperheestään kun tiedustelin SoMe:ssa suurperheyhtiöistä:

K. Korpela ”Etelä osassa kannasta ei ollut yllämainittuja yhtiömies juttuja mutta 1800-1900 luvun alussa kyllä suurprheitä eli samassa talouudessa saattoi asua useampiakin veljeksiä perheineen vanhemmat ja naimattomat sisarukset ja muitakin sukulaisia isäni puolelta oli suurperhe 1900 luvun alussa kirkonkirjojen mukaan siellä asui 28 henkeä eivät kaikki asuneet samassa talossa mutta ”pihapiirissä” suurperheillä oli yleensä iso maaomaisuus koska kantatilaa ei ollut jaettu suku oli tärkein ihmisiä yhdistävä asia kannaksella lapset syntyivät sukuun heidät kasvatettiin suvun perinteen mukaisesti ja kun he kuolivat heistä tuli suvunvainajia joita muisteltiin kun nainen avioitui hänen oli sopeuuduttava miehnsä suvun tavoille ja anoppi leensä hallitsi poikiaan ..äitini isä oli ”mäkitupalainen” jossa eli vain ydinperhe lapset avioiduttuaan muuttivat muualle”

perinne vs perinne

Suurperhe karjalaisessa työyhteisessö (Kalevi Piha 1964)

sverigesradio.se – Vähemmistötutkija: Pohjoismaat eivät ole vähemmistöasioiden mallimaita

Lainaus

http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=185&artikel=6610096
Vähemmistötutkija: Pohjoismaat eivät ole vähemmistöasioiden mallimaita

Suomalainen vähemmistötutkija antaa pyyhkeitä kaikille Pohjoismaille vähemmistöasioiden hoidossa. Akatemiatutkija Reetta Toivasen mielestä vähemmistökieliin panostetaan liian vähän kaikissa Pohjoismaissa. Ruotsi ei ole poikkeus.

Reetta Toivasen mukaan Ruotsissa moninaisuus on peitetty yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoisuuskeskustelun alle.

– Tutkimuksessa on nähty pitkään, että Ruotsi on valtio, joka on erityisen voimakkaasti vastustanut eurooppalaisissa elimissä vähemmistöoikeuksia, Toivanen toteaa.

Suomen ja Norjan on turha olla rinta rottingilla

Akatemiatutkija Reetta Toivasen mukaan rinnan röyhistelyn aihetta ei ole myöskään Norjalla eikä Suomella. Maita pidetään usein vähemmistöasioiden mallimaina, koska molemmissa on kaksi virallista kieltä. Reetta Toivanen huomauttaa, että esimerkiksi Suomessa useat kielet ovat ahdingossa.

– Esimerkiksi saamen kieliin, romanikieleen ja karjalan kieleen kohdistuu Suomessa huomattavan vähän resursseja.

”Etenkin romanikieli ja karjalan kieli ovat sellaisia, joilla ei ole minkäänlaista institutionaalista suojaa.” – Reetta Toivanen, akatemiatutkija

Tukea tulisi suunnata maan omille kielille eikä englannille

Ongelmana Reetta Toivasen mukaan on se, että vähemmistökielet ovat näkymättömiä eikä niiden osaamista arvosteta. Tuuletusta kaipaisi Toivasen mukaan esimerkiksi ajatus siitä, että suurten valtiokielten oppiminen on hyödyllistä.

”Pitäisi nähdä se monikielisyysresurssi, joka jo on olemassa ja laittaa sille erityisiä tukitoimia sen sijaan, että ihannoidaan esimerkiksi englannin kielen oppimista.” – Reetta Toivanen, akatemiatutkija

Katri Nisula
katri.nisula@sverigesradio.se

iškin kuivasuoneh

novgorod-kalevala

Keskustelun alkua

karjalasta

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/05/22/katoavaa-karjalaisuutta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiertokoulu

Oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vasta vuonna 1921..
”Syrjäseuduille myönnettiin pitkät siirtymäajat. Lapin ja Raja-Karjalan kunnissa etäisimmät kylät saatiin kansakoulujärjestelmään vasta 1950-luvulla.” https://fi.wikipedia.org/wiki/Koulutus_Suomessa

”Suhtautuminen karjalaiseen siirtoväkeen muualla Suomessa oli aihetta tutkineen filosofian tohtori Heli Kanasen mukaan karumpaa kuin jälkeenpäin on yleisesti haluttu muistaa……

Täysin luterilaisilla alueilla suhtauduttiin erityisen kylmästi ortodokseihin. Erityisen vaikeaa sopeutuminen näyttää olleen Vaasan läänissä, josta muutti vuoteen 1949 mennessä pois lähes 80 000 karjalaista.” – WIKI/Siirtoväki